23-vuotias Sibelius sai Berliinissä
huikeita musiikillisia elämyksiä. Jo ensimmäisenä iltana hän kuuli
Kroll-oopperassa Mozartin Don Giovannin. Opintovuoden aikana
hän ehti kuulla myös esimerkiksi Wagnerin Tannhäuserin
ja Nürnbergin mestarilaulajat, Hans von Bülowin legendaarisia
Historische Klavierabend -pianokonsertteja, saman taiteilijan
johtamia Beethoven-konsertteja Berliinin filharmonikkojen kanssa
sekä nuoren Richard Straussin Don Juan -sävellyksen. Joseph
Joachimin kvartetin esitykset esimerkiksi Beethovenin kvartetosta
F-duuri opus 59 ja Schubertin C-duuri-kvartetosta tekivät Sibeliukseen
valtavan vaikutuksen.

Sibelius pääsi Albert Beckerin
oppilaaksi, ja joutui tekemään opettajansa vaatimia harjoituksia
ankaraan tyyliin. Becker oli arvostettu ammattimies, suositun
b-molli-messun tekijä ja Kuninkaallisen taideakatemian hallituksen
jäsen. Loputtomat fuugaharjoitukset ja kontrapunktinen aherrus
olivat epäilemättä hyödyksi, mutta inspiraation ne tappoivat.
Sibeliuksen sävellyssuoni tyrehtyi kuukausiksi.
Sibelius suhtautui ajan henkeen
rautakansleri Otto von Bismarckin Berliinissä penseästi, se oli
hänestä liian pessimistinen ja konservatiivinen. Hän seurusteli
lähinnä muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden, kuten tanskalaisen
Fini Henriquesin ja norjalaisen kirjailijan Gabriel Finnen sekä
Adolf Paulin kanssa. Sibelius soitti ystävineen kamarimusiikkia
ja osti halpoja partituureja paikallisista antikvariaateista.
Iltaisin hän eli selvästi yli varojensa, ostaen oopperalippuja
parhaille paikoille ja nautiskellen hyvien ravintoloiden antimia.
Iloinen opiskelijaelämä johti sairasteluun, rempseän kirjeenvaihdon
mukaan jopa sukupuolitautiin. Marraskuussa 1889 Sibelius joutui
myös sairaalahoitoon.
Parannuttuaan hän tapasi Ferruccio
Busonin. Tämä kutsui Sibeliuksen ja Paulin Leipzigiin kuuntelemaan
yhteisen ystävän Christian Sindingin pianokvinteton kantaesitystä,
jossa Busoni soitti pianoa. Sindingin teos herätti Sibeliuksen
sävellyshalut, ja hän viimeisteli kevätkaudella 1890 Berliinin-vuoden
ainoan merkittävän teoksensa, pianokvinteton g-molli.
Sävellystyön keskellä hän kuuli
Robert Kajanuksen johtavan Berliinin
filharmonikkoja säveltäjäkapellimestarina. Ohjelmassa oli Kajanuksen
oma Aino-sävellys. Sibelius ei ihastunut teoksesta, mutta
hänkin oli kiinnostunut Kalevalan ja musiikin yhdistämisestä
ja yhtä hienosta esiintymistilaisuudesta. "Seuraavalla kerralla
se olen minä", Sibelius lupasi itselleen poistuessaan konsertista.
Tämä toteutui 12 vuotta myöhemmin, jolloin hän johti Berliinin
filharmonikkojen konsertissa samassa paikassa oman Satunsa.
Becker oli pianokvintettoon tyytyväinen
ja kirjoitti ylistävän todistuksen, jossa tähdennettiin samalla
lisäopintojen tärkeyttä. Pianokvintetto oli riittävä näyttö senaatille,
joka myönsi Sibeliukselle 2000 markan apurahan (noin 8000 euroa
nykyrahassa) myös seuraavaksi lukuvuodeksi.
Sibelius ei kuitenkaan halunnut
palata Berliiniin. Hän suunnitteli lähtöä Wieniin Suomessa viettämänsä
kesän jälkeen. Lähtö kuitenkin viivästyi, sillä romanssi Aino
Järnefeltin kanssa syttyi uudelleen ja johti salakihloihin syyskuussa.
Sibelius sävelsi syksyllä valmiiksi myös B-duurikvarteton, joka
on hänen parhaita nuoruudentöitään. Sibelius antoi tasapainoiselle
teokselle jopa opusnumeron, ainoana opintovuosien kvartetoista.