Aino ja Jean Sibelius haaveilivat omasta mökistä (milloin "maalla", milloin "korvessa" tai "järven rannalla") jo kihlausajoista alkaen. Joulukuussa 1898 säveltäjä yritti ensimmäistä kertaa löytää asuntoa Tuusulanjärven rannalta, jonne Juhani Aho oli muuttanut 1897 ja Pekka Halonen 1898. Antti Halosen mukaan yritys kariutui siihen, että Vanhankylän emäntä ei suostunut vuokraamaan asuntoa ihmiselle, joka on ollut mallina "sellaisessa taulussa kuin Axel Gallénin (myöh. Akseli Gallen-Kallelan) Symposion". Tunnetussa taulussa taiteilijat istuvat pullojen täyttämän pöydän äärellä.

Maalla asumista kokeiltiin Keravalla, Mattilan talossa 1899-1902. Talo sijaitsee yllättävän lähellä Tuusulanjärven taiteilijayhdyskuntaa. Etäisyys sen ajan teitä pitkin Mattilasta Halosille oli suurinpiirtein sama kuin matka nykyisin Ainolasta Halosenniemeen. Kokemukset Keravalla olivat hyviä, mutta asunnossa koettiin myös Sibeliusten elämän traagisin hetki. Sibeliusten kolmas tytär Kirsti kuoli 1900 vain vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä.

1902-1904 asuttiin Helsingissä, jossa kiusaukset haittasivat sävellystyötä. Ystävät, kuten Axel Carpelan vetosivat säveltäjään, jotta hän muuttaisi takaisin maaseudulle. Sibelius luonnehti haittoja diplomaattisesti: "Helsingissä kuoli kaikki laulu sisässäni."

Axel Gabriel Borg (1845-1903)

Muutto maalle omaan kotiin alkoi näyttää mahdolliselta, kun Sibeliuksen eno, varakas poikamies Axel Borg kuoli heinäkuussa 1903. Järvenpään kylä kiehtoi entistä enemmän, sillä nyt myös Ainon veljen, Eero Järnefeltin perhe asui siellä. Näin naapuriapua olisi luvassa silloinkin, kun Sibelius itse matkusti maailmalla johtamassa teoksiaan. Elokuussa 1903 Sibeliuksen ystävä Jost von Qvanten lupasi hankkia "työmiehiä tuplaten halvemmalla kuin muut", ja rautakauppias Renlund "niin paljon rautatavaroita kuin tarvitaan". Molemmat takailivat samaan aikaan Sibeliuksen vekseleitä. Arkkitehti Lars Sonck lupautui suunnittelemaan talon.

18. marraskuuta 1903 Sibelius osti 0,74 hehtaarin tontin Tuusulan pitäjän Järvenpään kylässä sijaitsevan Kyrölän perintötalon mailta Alfhild ja Anton Walter Westermarckilta korkeaan kauppahintaan 4 500 mk (n. 15 500 euroa vuoden 2002 kurssin mukaan). Hän sai käyttöoikeuden tontilleen johtavaan tiehen ja luvan puhelinjohdon vetämiseksi Kyrölän maiden kautta. Sibelius ei saanut rantatonttia, mutta Westermarckit järjestivät hänelle venepaikan järven rannalta ja antoivat luvan käyttää uimapaikkaa. Tonttiakin oli myöhemmin mahdollista laajentaa sitä ympäröivistä Kyrölän talon maista kovaan hehtaarihintaan 6 000 mk (yli 20 000 euroa).



Oman kodin hankinta oli taloudellinen uhkayritys. Kesällä 1903 Sibeliuksen velat kohosivat nykyrahassa yli 80 000 euron ja vastapainona olivat vain 10 000 euron varmat vuositulot. Hän otti marraskuussa lainaa 60 500 euroa, josta kaksi kolmannesta oli kiinnelainaa Ainolan tonttia vastaan. Yksi kolmannes koostui Renlundin ja Fazerin takaamasta vekselistä. Axel Borgin kuolinpesästä saatu osuus kattoi loppujen lopuksi vain arkkitehti Sonckin kustannukset.