Loka-marraskuussa valmistuivat arkkitehti Lars Sonckin piirustukset
ja talon kivijalka. Materiaalien kuljetukset alkoivat. Järeämpiä
honkahirsiä ulkoseiniä varten, yhteensä yli 5 km, tuli neljältä
lähitilalta. Muutakin puutavaraa ilmenee laskuista: "Tukkii, orsii,
piirui, troshii, permantopalkkii, pontattuu lautaa, hylkylautaa…"
Rakennustyöt käynnistyivät helmikuun 10. päivänä kolmentoista
kirvesmiehen voimin. Töitä johti Rikhard Laine, josta tuli Sibeliuksen
hovirakentaja.
Kirvesmiehille riitti töitä yli
seitsemäksi kuukaudeksi. Viimeisen tilinsä he saivat Sibeliusten
muuttopäivänä 24 syyskuuta. Rakennuskauden aikana maksettiin "puutyöstä"
palkkoja 31:lle eri henkilölle. Tuntipalkka vaihteli välillä 0,85
- 1,35 euroa.
Lähitilat toimittivat päreitä vajaat 40 000 kappaletta talon ja
liiterin katteeksi, samoin kuin 861 kiloa "rohtimii"
ja 40 kuormaa sammaleita. Renlund lähetti rautatavaraa lupaustensa
mukaisesti. Wilhelm Andstenilta Helsingistä tuli kaakeleita ja
keittiön hellauuni. Sibeliusten edistyksellisyydestä kielii rahtilasku:
"Haettu Järvenpään asemalta 1 kpl klosetti." Jokela Tegelbrukista
oli ostettu 11 000 kappaletta tiiliä kesän kynnyksellä, joten
talon muuraustyöt pääsivät alkamaan 28 kesäkuuta.

Muuraus kesti 2 kuukautta. Töihin otti osaa kymmenkunta eri henkilöä,
joiden tuntipalkka vaihteli välillä 0,85 - 2,5 euroa.
Rakennusvaiheen aikana Sibelius hankki rahaa johtamalla musiikkiaan
Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Tallinnassa sekä myymällä esimerkiksi
Valse tristen oikeudet halvalla tietämättä, minkälainen
maailmanhitti teoksesta tulisi. Kesällä 1904 perhe asui Tuusulassa
Kylänpään talossa, josta pääsi helposti valvomaan rakennustöitä.
Talo ei ollut valmis 24. syyskuuta Sibeliusten muuttaessa. Sisustus-,
pelti- ja vernissaustyötä riitti lokakuun loppuun, ja esimerkiksi
kaivo- ja kellariurakat jatkuivat senkin jälkeen. Juoksevaa vettä
ei Ainolassa ollut Sibeliuksen elinaikana. Taloon vedettiin sähköt
vuonna 1919, mutta sähkölämmitys asennettiin vasta 1960-luvulla
yhdessä vesijohdon kanssa.
Ainolan hankkimisen johdosta Sibeliuksen velkataakka kasvoi kaksi
ja puoli -kertaiseksi. Tontin osto, arkkitehdin palkkiot, rakennustarvikkeet,
työpalkat ym. maksoivat yli 120 000 euroa, kun säveltäjän varmat
vuositulot olivat edelleen hieman yli 10 000 euroa. Kokonaisvelka
oli nyt yli 200 000 euroa.